Aloitin amiksessa elokuun 10 päivä, jolloin luulin että voisin unohtaa murheet ja ajatella vain koulua, mutta sitten tämä entinen paras kaverini pääsi samaan kouluun rinnakkaisluokalleni jonka jälkeen kaikki on ollut taas vaikeaa. Olen päässyt jotenkin jo sen yli että paras ystäväni jätti minut sanomatta mitään, ikään kuin olisin siihen syyllinen. Olisi helpompaa ymmärtää miksi näin kävi jos entinen paras kaverini suostuisi selvittämään asian. En tarkoita että se korjaisi enää mitään mutta olisi kiva selvittää miksi näin kävi. Ulkopuoliselta tämä kuulostaa varmaankin siltä että vuodatan vain pahaa oloani täällä, mutta haluan tietää mitä mieltä te olette tästä. Tämä on minulle ikään kuin terapiaa, jota käyn yksin. Joka ilta itken itseni uneen koska tiedän että kaikki ihana mitä olimme suunnitelleet aina Tampereelle muutosta yhteisiin baari hetkiin olisi nyt taivaan tuulissa.
Itse kyllä aion muuttaa koulun loputtua Tampereelle mutta joudun siis muuttamaan sinne yksin. Ellei tämän hetkisestä ''serustelukumppanista'' tule minun kämppistäni. Haluan seurustella tämän hetkisen poikaystäväni kanssa mutta en tiedä mitä tekisin kun hän haluaisi hieroa minua muualtakin kuin hartioista. Ja olen siis 16 vuotta. Tiedän itse että haluan vielä odottaa sitä oikeaa hetkeä. Toivottavasti voisitte kommentoida jotakin minulle. Jatkan kirjoittamista myöhemmin nyt on mentävä tunnille.
]]>